11.7.14

What happened.

Maybe I write this post only to clarify things to myself. Anyway I wanted to tell you what exactly happened and why Moses is no longer with us.
Voi olla, että kirjoitan tämän vain selkiyttääkseni omia ajatuksiani. Joka tapauksessa halusin kertoa mitä oikein tapahtui ja miksi Moses ei ole enää luonamme.
A few months back Moses was diagnosed with arthritis. It caused pain on his right hip and made him limp. Just in how much pain he's been in, I don't know.
Moseksella todettiin nivelrikko muutama kuukausi sitten. Se aiheutti kipua oikeaan lonkkaan ja sai koiran ontumaan. Miten kovaa kipu on ollut, en tiedä.
Milo & Moses were best friends. Moses loved Milo and would never have hurt him intentionally. How do I know this? Because I knew my dog.
Milo & Moses olivat parhaat kaverukset. Moses rakasti Miloa eikä olisi koskaan lasta tarkoituksella satuttanut. Kuinka tiedän? Koska minä tunsin koirani.
On Wednesday we did what we always did. We went for walks. We hung out on our backyard. We went to the nearby fields so Moses could run free.
Keskiviikkona teimme samaa kuin aina. Käytiin kävelyillä. Hengailtiin takapihalla. Käytiin läheisellä pellolla, jotta Moses saa juosta vapaana.
Early in the evening we were all sitting inside, Milo sitting and Moses laying on the floor at my feet. Milo leaned on Moses' hip, just like a million times before - and Moses turned and lashed out at him, teeth just an inch away from Milo's face. Most horrifying moment of my life.
Aikaisin illalla olimme kaikki sisällä, Milo istui ja Moses makoili lattialla jaloissani. Milo nojasi Moseksen lonkkaan, kuten miljoona kertaa ennenkin - ja Moses kääntyi ja hyökkäsi, hampaat vain senttien päässä Milon kasvoista. Elämäni kamalin hetki.
Was this about dominance, the dog putting the kid to "his place"? No. Was this about jealousy, the dog not getting attention because of the kid? No. Was this about dog being irritated because of the kid bothering him? No. This was about pain and it was a primal defensive reaction. How do I know this? Because I knew my dog.
Oliko kyse dominoinnista, koira näyttää lapselle tämän "paikan"? Ei. Oliko kyseessä mustasukkaisuus, että koira ei saa lapsen takia tarpeeksi huomiota? Ei. Oliko koira ärsyyntynyt lapsen häiriköinnistä? Ei. Tässä oli kyse kivusta ja alkukantaisesta puolustautumisreaktiosta. Kuinka tiedän? Koska minä tunsin koirani.
What we could've done?
Continue as before? As parents there was no way we could risk our child getting hurt.
Keep Moses but keep him behind gates, away from Milo? That's not a life for a dog. Also we didn't want to keep him so heavily medicated all the time to prevent the pain, that he'd no longer be himself.
Re-home Moses? We couldn't bare the thought that he might end up with someone who'd hurt him and treat him bad.
Mitä olisimme voineet tehdä? 
Jatkaa kuten ennenkin? Vanhempina emme mitenkään olisi voineet ottaa riskiä, että lapsemme vahingoittuisi. 
Pitää Moses, mutta porttien takana, Milosta kaukana? Ei se ole koiran elämää. Emme myöskään halunneet pitää koiraa niin lääkittynä kipujen torjumiseksi, ettei se enää olisi oma itsensä.
Laittaa Moses uuteen kotiin? Emme kestäneet ajatusta, että Moses saattaisi joutua paikkaan, missä sitä satutettaisiin ja kohdeltaisiin kaltoin. 

So, we did what we thought was the right and responsible thing to do. We let him go, to prevent anything like this from ever happening again as he is now free from pain.
Teimme siis sen, mikä meistä oli oikein ja vastuullista. Päästimme Moseksen pois, estääksemme mitään tällaista enää tapahtumasta, kun Moses on nyt kivuista vapaa. 

My mind is filled with What Ifs and I Should'ves, but I still think that the way Milo and Moses lived together was the only right way. They were so close and their bond was amazing. Still I'm glad that Milo is small enough to not understand any of this.
Pääni on täynnä Entä Jos ja Olisi Pitänyt - ajatuksia, mutta uskon silti että Milon ja Moseksen tapa elää yhdessä oli ainoa oikea. He olivat niin läheiset ja side oli uskomaton. Olen silti onnellinen, että Milo on niin pieni, ettei ymmärrä tästä mitään. 

Our home is very quiet and feels a little empty. I miss Moses so much. But I keep telling myself that we did the right thing. That helps most of the time.
Kotimme on kovin hiljainen ja tuntuu vähän tyhjältä. Kaipaan Mosesta niin paljon. Mutta toistan itselleni että teimme oikein. Se auttaa suurimman osan aikaa.

Despite of what happened, he was the best dog ever. How do I know this? Because I knew my dog.
Tapahtuneesta huolimatta Moses oli paras koira ikinä. Kuinka tiedän? Koska minä tunsin koirani.

10.7.14

My heart is heavy.

Yesterday we said goodbye to our beloved Moses and sent him to go pain free on the rainbow bridge. He will be forever loved and missed.
Eilen hyvästelimme rakkaan Moseksemme ja lähetimme hänet sateenkaarisillalle juoksemaan kivuttomana. Moses pysyy ikuisesti meille rakkaana ja muistoissamme.
 Bullrunners Wrigley "Moses" 9.12.2009 - 9.7.2014

4.7.14

My "new" black drawer - a furniture makeover

In December I put together a home decór wishlist. On that list I had a black drawer for our hallway.
Joulukuussa tein kodin sisustuksen toivelistan. Sillä listalla oli musta lipasto eteiseen.
I had a very clear idea of what kind of piece I wanted. Also the size needed to be just right. I did find one. It cost 1900 euros. Not going to happen. So here's what I did.
Minulla oli hyvin selkeä käsitys millaisen lipaston haluan. Koonkin piti olla justiinsa. Löysinkin yhden. Se maksoi 1900 euroa. Ei tule tapahtumaan. Tein siis näin.
This is an old Ikea changing table that I found online for 30 euros. We removed the top, painted the whole thing black and changed the knobs to these silvery ones from Ikea.
Tämä on vanha Ikean hoitopöytä, jonka löysin netistä 30 eurolla. Otimme irti hoitotason, maalasimme koko hoidon mustaksi ja vaihdoimme vetimet näihin Ikean hopeanvärisiin.
We also spraypainted the dark brown frame of the wall mirror black.
Myös peilin tummanruskea kehys spraymaalattiin mustaksi.
This is a perfect storage item for the hallway; on the smaller top drawers you can just throw your keys and stuff, and the bigger drawers store all the scarves, hats, etc.
Tämä on täydellinen säilytyskaluste eteiseen; ylimpiin pikkulaatikoihin saa nakattua avaimet sun muut, ja isommat laatikot säilövät huivit, hatut, jne.
I'm really liking the view from the hallway to the kitchen with the black and white colour scheme!
Tykkään tosi paljon näkymästä eteisestä keittiöön, tällä mustavalkoisella värimaailmalla!

 

sharing is caring

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...